Todisteita

Piti tulla ihan kuvan kera todistamaan, että jotain todellakin tapahtuu ja virkkaus etenee jälleen. Tuossa olikin jo useampi viikko hiljaisempaa tämän projektin osalta, mutta jostain tuli into takaisin ja nyt on jo suht hyvällä mallilla. Kamalan hidasta on kyllä neulomiseen verrattuna. Tein tämän 2-vuotiaan koossa ja näyttää siltä, että aika reilu taitaa tulla. Meidän typy kun on muutenkin keskivertoa pienempi. Mutta jospa siitä sellainen tulee, että sitä voi pitää jo kesällä. Toivottavasti saan pian kuvan valmiista takista. :)

Rauhallista pääsiäistä!

Ajan riittämättömyydestä...

On se vaan kiireistä tämä kotiäidin elämä! Miesten mielestähän täällä kotona vaan ollaan ja öllistellään, mutta kyllä tässä alkaa stressiä pukkaamaan, kun olis niin paljon kivaa ja vähemmän kivaa tekemistä, mutta kun ei vaan ole aikaa tehdä. Kevät aurinko paljastaa nyt kaiken talven aikana hyllyjäni kuorruttamaan päässeen paskan ja ikkunat ilahduttavat harmaalla sävyllään. Auringon lisääntyessä tekisi mieli päivät vaan ulkoilla ja nauttia päivän pidentymisestä.
Ajatus kesästä ja vähistä vaatteista aiheuttaa kauhusekaisia ajatuksia bikinikuntoon pääsemisestä, joten kuntoillakin pitäisi ja sitäkin haluaisin tehdä 3-5 kertaa viikossa. Toisaalta olisi ehkä järkevää viimein unohtaa se bikinikuntoon pääsy, kun en kerran ole siihen koskaa yltänyt, miksi ihmeessä siis nyt kolmen lapsen jälkeenkään. Ei kai tätä mahanahkaa saa kiinteäksi kuin kirurgin veitsellä, mutta yritys on silti kova.. :D Ja liikunta...on mulle huumetta, jota ilman en voi elää, eli sillekin on aika löydyttävä, vaikkakaan tämä kroppa ei koskaan tuohon bikinikuosiin muotoutuisikaan.
Ja sitten on käsityöt... voi kuinka mieluusti niitäkin tekisin. Virkkaukseni ei ole edistynyt kun 20 pylvään verran viimeisen kahden viikon aikana... Äääh.. ehdinköhän sittenkään saada sitä ihanaa pukua valmiiksi ennen yo-juhlia? Pitäisiköhän alkaakin toivoa, ettei mieheni veli pääsekään ylioppilaaksi kuin vasta syksyllä?! Silloin hyvässä lykyssä Alinan puku voisi olla valmis, mutta olisiko jo pieni..
Paniikkia paniikkia paniikkia... tuntuu, että tässä vaiheessa elämääni on koko pakka sekaisin. Tulevaisuuden suunnitelmat siintää mielessä, joista töihin meno ei ole se miellyttävin asia. Miksi ihmeessä luin itselleni ammatin, josta ei saa edes kohtuullista korvausta työn rasittavuuteen nähden ainakaan?!
Juu mutta jos nyt hengittäisin syvään ja rauhallisesti. Jos sitä ikkuna kerrallaan sais ennen syksyä jokaisen ruudun pestyä, jokaisella puntin nostolla olen lähempänä bikineitä ja jokainen pylväs on lähempänä valmista...

Eli tämän vuoksi blogini ei ole hetkeen päivittynyt, ei ole mitään näytettävää, jos ette sitten halua kuvia mun roikkuvasta vatsanahkasta, harmaista ikkunaruuduista tai sotkuisesta kodinhoitohuoneesta. Voisin sitten laittaa myöhemmin niitä "jälkeen"-kuvia.. :D Heh, säästän teidät kuitenkin siltä.